Sen jälkeen kun kuolema erottaa

Nykyään on yleisesti ottaen suuri saavutus olla naimisissa kymmeniä vuosia. Monet avioliitot kun päättyvät ennen aikojaan. Alunperinhän avioliitto oli tarkoitettu olemaan pyhä ja kestämään elämän loppuun asti. Onneksi on olemassa monia uskollisia puolisoita jotka pysyvät naimisissa kunnes kuolema heidät erottaa. Se on hieno saavutus. Mutta kuolema katkaisee tuon pitkän siteen, joskus jopa liiankin yllättäen. Ja siinä se uskollisuus vasta punnitaankin. Silloin avautuu mahdollisuus jatkaa elämäänsä, ja löytää myöskin uuden rakkauden tuomaan lohtua, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.



Mutta ajatellaanpa vaikka että olet saanut isoisältäsi suvussa kulkeneen, parisataa vuotta vanhan medaljongin. Ja isoisäsi antoi sinulle sen koska merkitset hänelle paljon. Lisäksi hän toivoo ettet antaisi tai myisi sitä kenellekään ainakaan pitkiin aikoihin, ja ellei olisi ihan pakko. Rakastat ja arvostat isoisääsi,hänen lahjaansa ja hänen neuvojaan. Kuluu kuitenkin muutama päivä niin isoisäsi kuolee yllättäen. Joudut osallistumaan hautajaiskuluihin jotka ovat isot. Mitä teet? Myytkö isoisältäsi saaman medaljongin vasten hänen tahtoaan, käytät siitä saamasi suuren summan hautajaiskuluihin ja loput parantaaksesi elämäsi laatua? Jos arvostit isoisääsi tarpeeksi niin et toimi näin, vaan maksat oman osuuden hautajaiskustannuksista aivan omista rahoistasi.

Oma puoliso on tietenkin paljon rakkaampi eikä häntä voi verrata kallisarvoiseen esineeseen. Ajatellaanpa sitten miestä ja vaimoa jotka ovat olleet yhessä kolmisenkymmentävuotta, ja vaimo sairastuukin yllättäen vakavasti. Hoidoista huolimatta on tiedossa että hän ei tule selviämään. Mies huolehtii rakkaastaan loppuun asti. Vaimo esittää miehelleen kaksi neuvoa, toivomusta, ennen kuolemaansa. Hän toivoo että mies ei tekisi hätäisiä ratkaisuja, ja että ei ihan heti menisi uudelleen naimisiin. Näin miehen vaimo ilmaisee ymmärtävänsä miehensä tarpeet tulevaisuutta ajatellen, mutta samalla toivovansa miehensä ottavan etäisyyttä asialle eikä toimivan hetken mielijohteesta

Kuitenkin hiukan yli puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen mies on jo uusissa naimisissa ja palavan rakastunut. Vaikka hänen vaimonsa ei olisi kyseisiä toiveita esittänytkään, niin silti miehen tekemä ratkaisu vaikuttaa aika hätiköidyltä. Mitäköhän tuon miehen ystävät ajattelisivat? Osa heistä ajattelisi kenties miehen tulleen hulluksi. Joidenkin mielessä voisi jopa käydä se että kuinka paljon tuo mies vaimoansa loppujen loppujen lopuksi rakastikaan.

Oli miten oli jokainen saa vapaasti tehdä ratkaisunsa. Myös tarinamme mies saa aivan vapaasti legendaarisen sadun tavoin ratsastaa valkoisella hevosellaan kohti auringonlaskua. Sen pituinen se.